Kaksi sirkustaiteilijaa toteutti unelmansa omasta tuk tukista, mutta nyt esteenä on byrokratia

 

Kolmipyöräiset moottoriajoneuvot tuk tukit ovat tuttuja erityisesti Aasiassa matkanneille. Tuk tuk on varsinaisesti thaimaalainen versio kolmipyöräisestä skootterista ja niitä käytetään paljon myös Intiassa sekä joissain Afrikan maissa. Tuk tukit ovat sivuilta avoimia, niissä on kahden istuttava takapenkki ja kangaskatto. Ratin sijasta ajoneuvossa on ohjaustanko. Voimanlähteenä vempeleesssä toimii 300-kuutioinen kaksitahtimoottori. Ensimmäisen kerran tuk tukeja näkyi liikenteessä vuonna 1959.

Vaikka tuk tukit ovat pääasiassa käytössä Thaimaassa, on niihin muutama suomalainenkin ehtinyt jo ihastua. Juho Sarno ja Pyry Kääriä päättivät viisi vuotta asiasta unelmoituaan hankkia itselleen oman tuk tukiin ja ajaa sen Bangkokista Helsinkiin. Ajoaikaa miehet varasivat matkaan kolme ja puoli kuukautta, sillä he halusivat ennen määränpäätä nauttia myös matkasta. Osa matkan viehätyksestä tuleekin siitä, että he haluavat päästä kokemaan jotain uutta. Tuk tuk on sitten palkinto tästä matkasta. Miehet ovat ammatiltaan sirkustaitelijoita ja reissanneet esiintymässä myös Bangkokissa. Heidän taitonsa kattavat m. akrobatian, jonglöörauksen, tulitaiteen ja veitsenheiton. Molempien päälaji on cyr-renkaalla temppuilu.

Sirkuksen lisäksi heidän toinen intohimonsa on kokkaaminen ja tuk tukista he suunnittelevat kuitenkin paikkaa katukeittiölle, jossa he valmistaisivat matkan varrella maistamiaan ruokia. Miehet korostavat, että ruokailun tulisi olla sosiaalinen tapahtuma. Heidän mukaansa ruokaa ei kuulu laittaa mikroon ja syödä annosta yksin. Matkallaan he haluavat löytää uusia paikallisia raaka-aineita ja ymmärtää paremmin, miten paikalliset syövät ja käsittelevät ruokaa.

Todellisuudessa matkaan meni vielä paljon suunniteltua kauemmin. Kilometrejä kertyi 17 000 ja aikaa miehet käyttivät yhdeksän kuukautta. Juhon ja Pyryn reitti tuk tuk -reitti kulki Thaimaan, Myanmarin, Nepalin, Intian, Pakistanin, Iranin, Azerbaidzanin, Georgian, Ukrainan, Valko-Venäjä, Venäjän ja Baltian maiden kautta Suomeen. Matkaa varten miehet joutuivat hankkimaan useita eri viisumeita, eikä matka halvaksikaan tullut. Rahaa kerättiin sponsorisopimuksilla ja joukkorahoituksella ja 45 päivän aikana miehet saivat kokoon tavoitteeksi asetetut 18 000 euroa. Rahoittamiseen osallistuivat niin ystävät, perheenjäsenet kuin täysin tuntemattomatkin ihmiset.

Kummallakaan miehistä ei ollut kokemusta tuk tukin ajamisesta, joten sekin täytyi opetella ennen matkaa. Thaimaalainen tuk tuk -tehdas tuli asiassa vastaan ja tarjosi miehille ajo-opetusta sekä mekaanikkokurssin, jotta he voisivat itse korjata pieniä vikoja matkan varrella. Miehet kuvailevat menopeliään naureskellen, sillä heidän mukaan tuk tukissa yhdistyvät usean eri ajoneuvon huonot puolet. Säiltä se tarjoaa suojaa yhtä huonosti kuin moottoripyörä, mutta ajaessa se on yhtä kömpelö kuin auto. Jyrkissä mutkissa tuk tuk myös kaatuu helposti. Kaiken lisäksi vekotin pitää aikamoista ääntä kulkiessaan.

Haasteet alkoivat tammikuussa heti Thaimaassa, sillä maan poliittiset mullistukset hidastuvat lupaprosesseja. Tuk tuk hajosi matkalla useita kertoja, mm. Pakistanissa keskellä aavikkoa vihamieliseksi kuvaillulle alueelle. Matka pääsi kuitenkin aina jatkumaan. Suomeen he saapuivat lokakuussa.

Byrokratian kanssa miehet ovat saaneet tapella Suomessakin. Toistaiseksi tuk tukia ei ole saatu rekisteröityä, vaikka fyysisesti se sijaitsee jo Helsingin Käpylässä. Ongelmana on ollut löytää sellainen katsastusmies, joka olisi kiinnostunut saamaan tuk tukin ajokäyttöön. Menopeli on valmistettu eurooppalaisten standardien mukaan, joten mahdollisuus rekisteröimiseen pitäisi olla olemassa. Suomessa on aiemmin rekisteröity tiekäyttöön ainoastaan yksi tuk tuk, joten viranomaisilla ei toistaiseksi ole vielä valmiita malleja kyseisen ajoneuvon käsittelemiseksi. Paljon huomiota Käpylän tuk tuk on kerännyt jo nyt ja sitä on toivottu mm. hääajoneuvoksi.