Rautateiden maailmanvalloitus alkoi kaivoksista

Rautateiden kehitys alkoi jo 1500-luvulla, jolloin Keski-Euroopassa Harzin ja Tirolin vuorikaivoksissa käytettiin puisia rautateitä kaivosvaunujen liikuttamiseen. Puiset kiskot kuluivat helposti raskaiden vaunujen alla, joten mutkissa raiteet suojatiin rautalevyillä. Rauta oli tuolloin materiaalina kallista, joten sitä käytettiin säästeliäästi. Raudan hinta kuitenkin laski merkittävästi vuonna 1767 ja Englannissa keksittiin valmistaa raiteita puun sijasta valurautaharkoista. Vuonna 1808 valurauta vaihtui takorautaan ja vuonna 1820 alettiin käyttää valssilaitoksissa valmistettuja kiskoja.

Aluksi rautatiet olivat varsin epätasaisia ja niillä liikkuvien vaunujen kolina kuului kauas. Aluksi vaunuja liikutettiin ihmisten ja eläinten voimin, mutta sittemmin saatiin käyttöön höyryvoima. Höyrykoneiden avulla vaunuja saatiin kuljetettuja myös ylämäkeen. Vähitellen höyrykone kehittyi korkeapaineen hyödyntämisen myötä tehokkaammaksi ja voitiin rakentaa liikkuva höyrykone eli veturi. Ensimmäisen höyryveturin rakensi vuonna 1804 Richard Trevithick. Kyseinen veturi veti noin 10 tonnin teräskuorman 16 kilometrin päähän Walesissä.

Höyryveturien kehittäminen jatkui ja 1800-luvun alkupuolella George Stephenson esitteli keksimänsä tekniikan, jossa höyrysilinterin mäntä pyörittää voimaa antaen kiertokangen avulla suoraan vetävää pyörää. Samaa menetelmää käytettiin tästä eteenpäin höyryvetureissa. George Stephensonin poika Robert Stephenson puolestaan rakensi nopean ja tehokkaan Rocket-veturin, joka kykeni vetämään kuorman, joka oli painoltaan viisi kertaa veturin paino. Rocket oli myös aiempaa nopeampi veturi, sillä täydelläkin henkilövaunulla sen keskinopeus oli 33 kilometriä tunnissa. Stephensonin veturityyppiä alettiin käyttää liikenteessä Liverpoolin ja Manchesterin välillä ja rautatiet alkoivat yleistyä nopeaa vauhtia muuallakin. Vuoteen 1840 mennessä Englantiin oli rakennettu jo 3 000 kilometriä rautatietä. Manner-Euroopan puolella Ranska oli edelläkävijä rautateiden osalta. Ranskan ensimmäinen rautatieosuus otettiin käyttöön vuonna 1832. Belgiaan ja Saksaan saatiin rautatiet vuonna 1835 ja Venäjällekin vuonna 1838. Rautateiden suosion kasvu lyhensi välimatkoja ja helpotti matkustamista. Samalla kansakunnat tulivat lähemmäs toisiaan niin taloudellisesti, poliittisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Kaupankäynti ja maiden keskinäisten suhteiden hoito helpottui, kun matkustaminen nopeutui. Juna oli varsin miellyttävä ja nopea vaihtoehto hevoskyydille. Afrikan ja Aasian alueella rautatiet olivat aluksi kolonialistien hallussa ja niitä hyödynnettiin erityisesti vientikaupassa. Aluksi kiskot kulkivatkin lähinnä plantaaseilta ja kaivoksilta kohti satamia.

Vuoteen 1924 mennessä rautateitä oli koko maailmassa jo 1 215 878 kilometriä. Tästä Euroopan osuus oli 374 415 kilometriä ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan osuus 601 914 kilometriä. Aasiaan rautateitä oli rakennettu yhteensä 135 067 kilometriä ja Afrikkaan 55 520 kilometriä. Australiaankin rautatie oli jo ehtinyt, vaikkakin selvästi pienemmässä mittakaavassa sillä yhteensä rautatietä maasta löytyi tuolloin 48 962 kilometriä. Yhdysvalloissa rautateitä rakennettiin usein ennen muita teitä ja vuonna 1923 Yhdysvalloissa oli jo 404 513 kilometriä rautatietä. Suomeen rautatie saapui vuonna 1862, jolloin avattiin Suomen ensimmäinen rataosuus ja juna alkoi kulkea Helsingin ja Hämeenlinnan väliä. Suomi oli tuolloin osa Venäjän valtakuntaa, joten myös raideleveys oli venäläisten mittojen mukaan tehty ja oli 1524 mm. Rataa jatkettiin Tampereelle asti ja vuonna 1878 Tampereelta pääsi myös Seinäjoelle ja Vaasaan. Lappiin pääsi junalla vasta vuonna 1909, jolloin avattiin junayhteys Rovaniemelle. Vuonna 1924 Suomessa oli 4 595 kilometriä rautatietä. Suomessa junaliikennettä alettiin sähköistää vuonna 1968, mutta osa reiteistä sähköistettiin vasta 1990-luvulla. Uusia rataosuuksia Suomeen ei ole juuri rakennettu 1900-luvun loppupuolella ja nekin ovat olleet lähinnä oikoratoja, joiden avulla haluttiin välttää junien aiemmin kulkemat mutkat. Kiinnostus junamatkustamiseen väheni Suomessa hetkellisesti 1960-luvulla, mutta 2000-luvulta lähtien junat ovat jälleen kasvattaneet suosiotaan. Tavarankuljetukseen junia on käytetty säännöllisesti koko historian ajan.